Vietinpä tässä viikon Pariisissa kansainvälisessä kokouksessa, jossa Euroopan ja muutamien isojen järjestöjen edustajat kerran vuodessa pohtivat yleisiä toimintatapoja ja erityisesti tänä vuonna miten tietyt palveluiden tuottamiseen liittyvät määritelmät voitaisiin viedä eurooppalaiseen lainsäädäntöön.
Hommahan toimii (monella alalla) niin, että ensin pieni ryhmä valmistelee asiaa, sitten se esitellään isommalle ryhmälle ja jos ei liikaa soraääniä kuulu, lähtee se komissioon käsittelyyn ja putkahtaa sitten lopulta ulos monen kiemuran kautta EU-asetuksena. Jos et pääse mukaan pienen ryhmän valmisteluun (niin, Suomi on pieni ja merkityksetön maa jossain pohjoisessa...) niin on hyvin todennäköistä, että mielipiteesi ei tule huomioiduksi. Usein pieniin ryhmiin ei edes kysytä vapaaehtoisia julkisesti vaan ne on "sovittu" kaikessa hiljaisuudessa.
No, tässä tapauksessa Suomi ei yllättäen ollut mukana valmisteluryhmässä, mutta aktiivisesti kommentoi esitettyä ehdotusta ja vastusti muutamaa ehdotuksen kohtaa perustelluin sanankääntein. Kommentit luettiin Brysselin päässä ja Suomi pyydettiin mukaan laajennettuu pieneen ryhmään esittämään nämä kommentit uudelleen. Ja esittämässähän käytiin. Sedät nyökyttelivät ja hymisivät, kun naispuolinen kolleegani asiaa esitteli kalvoin. Mutta ei. Ei nyt kuitenkaan voida huomioida perusteluita, yhteinen etu on suurempi ja sitä rataa.
Siitäpä pääsemmekin Pariisin kokoukseen, jossa ehdotus siis esiteltiin laajemmin, lähes valmiina. Esittelijä oli kuitenkin jo aiemmin ollut yhteydessä piskuiseen Suomeen, sillä jollekin oli jäänyt jotain korvan taakse esityksestä ja perusteluista. Oli sovittu, että Pariisissa keskustellaan myös lyhyesti aiheesta jollakin tauolla (ei siis itse kokouksessa - näinhän asiat päätetään nykyään). Suomelta (siis kolleegaltani ja minulta) pyydettiin vaihtoehtoa pahimmin hiertäneeseen ehdotuksen kohtaan. Tarjosimme neljää valmista tekstivaihtoehtoa, lupasimme ne kirjallisena myös. Kahvitauolla siis esittelimme ne, lähetimme ehdotukset ja seuraavalla tauolla meille ilmoitettiin, että Suomen kannalta paras vaihtoehto päätettiinkin toteuttaa EU-asetuksen valmistelutekstiin. Näin siis kaksi naista Suomesta sai käännettyä kahden miehen mielipiteet ja valmistelutekstin, koska ei luovutettu ja annettu periksi, vaan loppuun asti räkytettiin asiasta.
Toki, perustelut olivat hyvät eikä näin hyvää lopputulosta kyllä uskallettu odottaa, mutta sitkeys todellakin palkitaan - ainakin joskus!
Ja tästä riemastuneina kävimme kolleegan kanssa ihailemassa maisemia Eiffelin toiselta tasanteelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti