Kalentereista

Kalenteri ja kalterit muistuttavat sanoina toisiaan. Ja kuvinakin: pystyviivoja joiden väliin kaikki ei millään mahdu. Olen tasapainoillut vuosia kalentereiden määrän ja laadun kanssa.

Mulla on työpaikalla sähköinen Outlook-kalenteri, joka synkronoituu kännykkääni. Laitan siihen yksityismenoista sellaiset jotka voivat vaikuttaa töistälähtöaikaan. Useat kollegat voisivat nähdä kalenterini, mutta harva vaivautuu katsomaan. 

Edellisessä työpaikassa Outlookin käyttö oli pakollista, ja myös kokoushuoneilla oli Outlook-tilinsä. Kun halusi kokouksen, etsi vain ajan jolloin kaikilla oli tilaa ja siihen se täräytettiin. Aluksi en tiennyt, oliko kyseessä tyhmyys vai ilkeys, kun kalenteriini ilmestyi kokouksia  perjantaiaamuksi  klo 8 jos olin torstaina palannut Amerikasta. Sitten opin varaamaan myös toipumisaikaa.

Nykyisin käytän työkokousten, varsinkin webexien ja videokokousten, sopimiseen Doodlea, olen rekisteröinyt sinne oman tilin. Muutaman yritys-erehdys -kuvion jälkeen tarkistan, onko aikavyöhyketuki päällä, ja laitan silti kokouskutsuun aina "aamupäiväajat ovat klo 9 UK, 10 CET eli 11 EET, ja iltapäivät 12 UK, 13 CET ja 14 EET. "

Minulla on seinällä myös A3-kokoinen kalenterilakana, johon piirrän yli 3 päivän poissaolot samalla kun varaan ne. Laitan siihen myös tärkeät määräpäivät. Se on ihanan visuaalinen perustelu niiille, jotka tulevat pyytämään pientä palvelusta: voin näyttää että tuossa on H2020 deadline, sitä ennen olen poissa nämä ja nämä ajat...

Keväällä intoilin bulletjournalista,  http://bulletjournal.com/   ja ostin jopa kovakantisen muistikirjan sitä varten. Jaksoin suunnitella siihen toukokuun loppupuolen ja vähän kesäkuuta, sitten yksi rahoitushakemus sotki kesäkuun lomasuunnitelmat ja siihen se sitten jäi. Kirja on kiva, käytän sitä edelleen, ja se mitä olen tuosta oppinut on se, että merkitsen muistiinpanoihini #-merkillä kaikki asiat joista seuraa itselle toimenpiteitä, ja tähdellä ne jotka pitää kertoa edelleen.

Syksyllä naistenlehdet pursuivat ohjeita, miten laitetaan koko perheen kalenterit synkrooniin. Tästä ei ole kokemusta. Suurin saavutus on se, jos onnistun varaamaan miehen kanssa lomat samaan aikaan.

Lomalla arjessa

Näin keskellä Suomen suloista suvea - makunsa kullakin kelien suhteen - on mitä mainioin tilaisuus lomailla arkisten askareiden parissa. Normaalisti tiskien laitto, siivous ja kokkailut hoidetaan suorittamalla läpi, yliviivaten tehtäviä viikon to-do-listalta - imurointi tehty, jes, sen voi unohtaa taas pariksi päiväksi. Mutta lomalla on (tai ainakin pitäisi olla) aikaa tehdä arkisetkin askareet silloin kuin huvittaa. 

Minulla on kolmas lomaviikko menossa ja huomasin kuin itsestään siirtyväni aamupalan jälkeen keittiön puolelle laittamaan tiskejä koneesta kaappiin ja samalla järjestelin muumimukit ja muut Teema-mukit parempaan järjestykseen keittiön kaapissa - ihan itsestään ja ilman kiukunpuuskia, kun kaikki eivät mahdukaan ensimmäisellä tunkemisella hyllylle. Koneen tyhjennettyäni latasin vähäiset likaiset astiat tilalle ja seuraavaksi kaivoin siemensekoituspussin kuiva-ainekaapista. Olimme olleet serkustapaamisella muutamaa päivää aiemmin ja sain mielettömän hyvän (ja helpon) siemennäkkärireseptin. Tämäkin olisi minulla normaalisti jäänyt kuukausiksi roikkumaan sisäiselle to-do-listalleni, mutta nyt sen kummemmin ajattelematta sekoitin siemenet, gluteenittomat jauhot, veden ja öljyn ja pian huumaavat paahtuvien siementen tuoksut täyttävät keittiön.

Voisiko näitä sisäisiä to-do-listoja jotenkin kytkeä pois päältä muulloinkin kuin lomalla? Miten paljon enemmän arjen pikkuasioista pystyisikään nauttimaan jos kaikki ei olisi ainaista suorittamista?

Ihanaa keskikesää kaikille!

Lomakierrätystä

Lomalla voi kerrankin mietiskellä asioita hieman etäämpää, vähän uudenlaisesta näkökulmasta ja kokeillen erilaisia aikaperspektiivejä. Voi vaikkapa kerrankin keskittyä niihin elämän tärkeisiin mutta ei kiireellisiin asioihin, jotka jäävät arjessa helposti kakkossijalle.

Kierrätys eri muodoissaan on tähän oiva keino. Jo kolmantena kesänä peräkkäin olenkin päätynyt eri tavoin tekemään vanhasta uutta. Kahdessa ensimmäisessä kesäprojektissa, joihin ystävät minut kutsuivat, tavoitteena oli konkreettinen lopputulos: neulegraffitin osasia erääseen tiettyyn Ruttopuiston puuhun ja matto kesämökin keittiöön. Hankkeet tekivät samalla mukavan loven mittavaan jämälankakokoelmaani ja tarpeettomiksi käyneiden vaatteiden varastoon – kiitokset myös neuleystävälle materiaalitäydennyksestä!

Kumpainenkin hanke sai sitten aivan odottamattomia käänteitä. Kangaspuiden paukutteluun oli varattu kesäinen viikko ystävän kanssa Suomen toisella laidalla. Suunnittelin maton toteutusta yhdessä äitini kanssa, jota kovin ilahdutti se, että halusin perehtyä tähän suvussa kulkeneeseen taitoon. Yhdessä myös pengoimme äidin kudelaatikoita ja muistelimme erinäisten vaatekappaleiden tarinoita. Sitten äiti yllättäen sairastui hyvin vakavasti ja rajusti. Oli vaikea lähteä viikoksi kauas kutomaan. Tuntui kuitenkin tärkeältä toteuttaa tämä yhdessä suunniteltu asia, ja värikkään maton tutkiskelu ehtikin vielä hiukan tuoda iloa äidille – ja maton reunojen kierrotkin tulivat kelpuutetuiksi.

Toissa kesänä ryhmämme Knit or die toteutti neulegraffititeoksen, joka sai aiheensa meksikolaisesta kuolleiden päivästä, värikylläisestä karnevaalinomaisesta traditiosta, jonka mukaan perheet kokoontuvat iloiten muistelemaan kuolleita sukulaisiaan. Minut ryhmään kutsuneen nuoren ystävän äkillinen kuolema keskellä kauneinta kesää sai meidät sanattomiksi muutamia viikkoja sitten.

Tämän vuoden lomatekemisiksi oli suunnitteilla kiehtova projekti: uppoutuminen äitini jäämistöön kuuluneisiin isovanhempien ja äidin valokuviin, kirjeisiin, runoihin ja päiväkirjoihin. Hanke on kesän tapahtumien myötä edistynyt perin vähän, mutta onpa yläkerran kammariamme talven ajan dominoineiden – ja hieman mieltäkin kuormittaneiden – laatikoiden ja nyssäköiden sisältö sentään tullut lajiteltua odottamaan tulevaa perehtymistä. Ehkäpä niidenkin pohjalta syntyy myös jotain konkreettista ja jäsentynyttä muidenkin nähtäväksi.

Pohdittavaa on siis riittänyt. Mutta elämä on kokonaisuus, kudelma, jossa kaikki liittyy kaikkeen- yllättävilläkin tavoilla. Aivan kuin matonkin, sen kauneus syntyy kirkkaiden ja tummien värien vuorovaikutuksesta. – Ja (tutkimus)työhönhän kierrätys tietenkin liittyy ihan kiinteästi, sillä mikään ajatus tai innovaatio ei koskaan ole täysin uusi vaan syntyy yhdistelemällä jo olemassa olevia aineksia uudella tavalla.