Eurooppalaista eksotiikkaa

Jouduin työssäni arvioimaan joukon saksalaisia tutkimusrahoitushakemuksia.  Yksi pisteytettävistä osa-alueista oli "Support of early career scientists and equal opportunities". Ensimäisessä lukemassani hakemuksessa kerrottiin miten naisopiskelijat joutuvat "gender-related courses", miten yliopisto kutsuu menestyneitä naisia pällistltäviksi ja lastenhoitoa voidaan järjestää..

The XXX of XX puts efforts in promoting female scholars suitable to act as role models in order to enhance the number of female scientists in leading positions. Female PhD students will be required to take gender-related training courses. Successful international female scientists will be invited to give a talk about their research and career development. Travel grants will be given to female PhD students for visiting these female scientists for a span of one week to a month. Family support for young scientist parents will be provided if necessary, by funding of travel expenses for children arising in connection with project-related trips, childcare during conferences, workshops, and seminars for the children of guest speakers, also at off-peak hours.

Sitten luin ne muut hakeukset, ja opin että kaikissa rahoitusta hakeneissa yliopistoissa oli samanlainen ohjelma.

Onko tässä sitten jotain pahaa ? Ehkö korvaani särähtää tuo "will be required to take gender-related training courses", mutta en osaa kuvitella millaisia ne on ?

Olen paraikaa konferenssimatkalla, toinen kahdesta naispuhujasta. Tyttöopiskelijat pörrää ympärillä, kaveriselfieiden lisäsi ne haluavat puhua ammattiasiaa, myös aiheista joissa en suinkaan ole tämän viikon suurin tähti. Mutta ehkä se on niin, että jos minä ja tyttöopiskelija istutaan hotellin baarissa iPadin ääressä, se näyttää mentoroinnilta. Jos sama opiskelija istuu miesprofessorin kanssa, se näyttää helpommin treffeiltä.

Eloa hakurumbaan: twistiä eriparikengillä

Uskottavuuteen ja pärjäämiseen kovassa bisnesmaailmassa eivät pelkästään osaaminen ja näytöt riitä, vaan myös pukeutumiseen on suhtauduttava asiaankuuluvalla vakavuudella. Jos asun värit, kuosit ja leikkaukset kertovat muuta kuin huolella valmisteltu esitys, niin turha vaiva! Näin media tähdentää, ja meidänkin blogimme tarjoaa työmatkoihin varustautumiseen monia hyviä ja käytännöllisiä vinkkejä.

Onneksi välillä voi käydä toisinkin ja työ tarjota ilahduttavia kokemuksia siitä, miten upeaa on keskittyä itse sisältöön ja uuden luomiseen yhdessä osaavien, eritaustaisten kollegoiden kanssa. Viime viikkoina puitteina ovat olleet hankevalmistelut mitä erilaisimmilla teknologiaa ja ihmisnäkökulmaa yhdistelevillä komboilla. Yhden juoksin kasaan itsekin.

Näin se meni: bongattuani kiinnostavan aiheen otin yhteyttä muutamaan eri puolilla Suomea toimivaan kollegaan, joilla tiesin olevan annettavaa mielessä muhivaan hankeaihioon. Parhaassa tapauksessa heiltä löytyisi jopa valmiita ideoita ja tekstinpätkiä, joista pystyttäisiin yhdistelemään ja muokkaamaan uudenlainen innovatiivinen kokonaisuus. Kaikki kutsutut liittyivät joukkoon ja pari muutakin osaajaa saatiin mukaan. Täysiin kalentereihin saatiin sovitettua kolme lyhyttä etäpalaveria, ja niiden välillä vaihdettiin ajatuksia sähköpostilla. Yhteinen sävel löytyi nopeasti. Kaikki toimittivat osuutensa sovitusti muiden kiireittensä lomassa ja aina jossakin raossa löysivät aikaa suunnitelman työstämiseen yhteisellä työalueella.

Itse pääsin uppoutumaan asiaan oikein kunnolla vasta parina dead linea edeltävänä päivänä. Kriittisinä viimeisinä päivinä löytyi myös oululaiselta työkaverilta aikaa ja halua suunnitelman viimeistelemiseen yhdessä. Hakemuksen jättöpäivän aamuna heräsin mielessä idea siitä, millaisessa visuaalisessa muodossa hankkeen ydintä voitaisiin vielä kirkastaa arvioijille. Hiottavaa oli vielä yhdessä jos toisessakin tekstiosiossa. Pallottelimme niitä kaikkia mahdollisia etäyhteyksiä hyödyntäen, ja varsin viitteellisten vihjeitteni phjalta syntyi Oulussa syntyi upea jäsennyskuvakin. Hakemus lähti ajallaan. Niin yhteisestä aikaansaannoksesta kuin etenkin tekemisen tavasta jäi hyvä mieli. Kunpa tuolla porukalla vielä päästäisiin käytännön toteutukseenkin!

Mukavan työteliään ja tuloksekkaan perjantaipäivän jälkeen suuntasimme suoraan viikonlopun viettoon, ja vasta mökille päästyä huomasin, millaisissa jalkineissa olinkaan koko päivän touhunnut. No, eivät nuo lipokkaat oikestaan niin kauhean erilaiset ole…

Ehkä tämä onkin arjen resilienssiä parhaimmillaan: Tilanteen mukaan mennään. Porukka osaa ja yhteistyö pelaa. Tehdään olennaisia asioita sen mukaan kuin tarve vaatii. Ouluun asti ei varustukseni tosin edes näkynyt, mutta tokkopa se olisi työkaverin tahtia haitannut, vaikka hän olisikin tiennyt, missä vetimissä täällä saapastelin. Uutisankkuri Jussi-Pekka Rantasen tapaan voisi uudenlaista twistiä arkeen järjestää jatkossa joskus ihan tietoisestikin!

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tarinat/jussi-pekka-rantanen-%E2%80%9Dj%C3%A4nnitys-tuo-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n-twisti%C3%A4%E2%80%9D