24.11.2014

Itkupotkuraivarien paluu

Kirjoitin aiemmin tunteenpurkauksista  kokouksissa ja siitä miten yritän puheenjohtajana torjua niitä ennakolta. Olen harjoittanut tuota taisteluntorjuntaa kaksi vuotta, ja jokaisen kokouksen agenda on saatu läpi annetussa aikataulussa.

Organisaation käsittelemä asia on monille edelleen ilmeisen läheinen ja tärkeä, eikä niiltä tunteiden ilmauksilta vältytä. Kun äänenvoimakkuus alkaa nousta, juon vähän vettä. Samalla katson sitä, joka huutaa, ja mietin: oletko nyt kolme- vai kolmetoistavuotias ?

Kun kolmevuotias makaa kaupan lattialla tai takoo seinää nyrkeillään,  enmenesänkyyn, enmenesänkyyn, järkipuhetta on turha yrittää. Usein voi harhauttaa, "luetaanko tänään heinähattua vai tatupatua". Tai sitten sen voi vain ignoroida, puuhastella vähän aikaa omiaan ja siirtyä muihin asioihin. Niiskutuksen vaimennuttua asiaan voi palata, mieluummin vasta seuraavan tauon jälkeen, kuin ohimennen.

Kun kolmetoistavuotias saarnaa kädet puuskassa miten olette kaikki väärässä ja liha on murhaa ja ammattikoulu vale, on vain yksi mitä hän pelkää: julkinen nolaus, ja vain yksi mihin hän tarttuu: vastuun jakaminen. Ja taas se avainlause on "Onpa hyvä että sinä otit tämän asian esille".  Valmistapa ensi kerraksi taustapaperi, jossa on tarvittavat numerot. Teillä on tästä varmaan kokemusta, eikös viime vuonna... Herkkä siirto, jota olen nyt käyttänyt kerran, oli laittaa toinen ihminen esittelemään oma arvionsa teinin tunteellisesta taustadokumentista.

6.11.2014

Delegoinnin ja kieltäytymisen oppitunti

Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä, että kun tekee reippaasti ja tunnollisesti kaikki työt, niitä aletaan tarjota kokouksissa yhä enemmän, ehkä vielä kehaistaankin: "kun sä teet sen niin nopsasti ja hyvin, niin etkö tämänkin jossain välissä tekisi? Jossakin vaiheessa tulee kuitenkin raja vastaan siinä, kuinka paljon ja millaisia lisähommia kannattaa ottaa vastaan. Usein huomaat tekeväsi hommat pomollesi, joka sitten esittelee ne ylemmälle johdolle (ja usein unohtaa mainita, että N.N muuten laati tämän suunnitelman/esityksen/selvityksen) - hyvä esimerkki esimiehen delegointitaidoista. Tämä on ainakin omasta mielestäni kuitenkin ainakin enimmäkseen ihan ok, niinhän se työkuorma jakautuu isommassa organisaatiossa. Esimies on vastuussa yksikön tai osaston tai ryhmän toiminnasta ja töiden jakamisesta sen sisällä.

Varuillaan saa kuitenkin mielestäni olla siinä vaiheessa, kun huomaa tekevänsä esimiehen tehtäviin kuuluvia asioita pomon kiireisyyden takia. Sekin on kyllä ihan ok jos pätevyys ja aika riittävät ja työnantaja huomioi tämän myös palkassa - eli sinulle maksetaan enemmän, koska  teet vaativampia asioita kuin asemasi organisaatiossa edellyttää. Mutta käsi ylös - kuinka monelle näin todella käy?

Toimin itse esimieheni sijaisena yksikössäni. Normaalin loma-aikojen ja työmatkojen aikainen sijaistus kuuluu tehtäviini, mutta ei näy palkassani mitenkään. Saan siis samaa palkkaa kuin kolleegani, jolle ei kuulu esimiestehtäviä satunnaisesti. Olen myös toiminut vuorotteluvapaan ajan esimieheni sijasta virkaatekevänä esimiehenä ja tästä sovittiin korvaus - koska hoidin samaan aikaan myös normaalit tehtäväni.

Olenkin itse asiantilaan hieman "hiiltyneenä" ruvennut tarkemmin katsomaan, mihin lisätehtäviin suostun ja miten ne teen. Jos haluaa edetä myös omalla urallaan, kannattaa pitää huoli, että valitsee tehtäviä myös niin, että ylempi johtoporras näkee, kuka työn todella tekee ja on asiantuntija asiassa. Muuten voi huomata pönkittävänsä oman pomonsa uraa.

  • Sihteerin hommista kannattaa kieltäytyä, varsinkin jos olet ainoa nainen miesporukassa. Nopeasti sinut muistetaan vain "sihteerinä". Jos kokouksessa on useita samalla tasolla olevia henkilöitä, voi vaikka ehdottaa, että sihteerin vuoro kiertää.
  • Selvityksien laatiminen jos osuu kohdalle, kannattaa lopullinen selvitysraportti toimittaa suoraan sitä pyytäneelle ja vaikkapa cc:nä omalle esimiehelle - näin jää ainakin jälki siitä, että selvitys tuli suoraan sinulta.
  • Esityksiä tai kalvoja laatiessa voi alatunnisteeseen lisätä siististi laatijan nimen ja päivämäärän. Jos sitten lopullisesta setistä nämä puuttuvat, kertoo se ehkä myös jotakin esimiehestäsi ;)

Ja lopuksi, jos olet jo edellisessä viikkopalaverissa ottanut hoitaaksesi lisätöitä, voit todeta, että voisiko vaikkapa N.N hoitaa tämän tällä kertaa - vetoatpa omaan työkuormaan tai et, aina voit delegoida lisätöitä myös muille.

Itse istuin muutama vuosi sitten viimeisenä paikalla iltaisin, väänsin selvityksiä, pöytäkirjoja ja muita esityksiä muille. En tee sitä enää - ja sihteeriksi minua ei enää edes ehdoteta kokouksissa! Hoidan omat työni edelleen reippaasti ja huolellisesti, mutta en suostu siihen, että kaikki lisähommat automaattisesti tipahtavat pöydälleni. 

Nyt meidän yksikön palavereissa sihteerinä toimii minua nuorempi mieskolleega. :)