Liikuntaa työmatkallakin

“Tee liikunnasta osa viikottaita rutiiniasi” sanoi työterveyshoitaja. Mutta aina ei rutiinia ole, lähinnä työmatkojen takia. Tuntuu tyhmältä maksaa ryhmätunnista, jossa ei käy, ja joissakin lajeissa jää jälkeen muista kurssilaisista. Mä haluaisin uimatekniikkakurssille, mutta tarjolla olevat ajat ei sovi poissaolojen takia.

Matkoillakin voi liikkua, edes vähän. Joskus voi valita hotellin parin kilometrin päähän kokouspaikasta ja kävellä. Joskus voi ehdottaa toiselle kokousedustajalle, että kävelläänpä tuon lammen ympäri ja pohditaan yhteistä taktiikkaa huomiseksi. 

En suosittele kävelemistä Yhdysvaltojen pienissä kaupungeissa enkä kehitysmaiden suurkaupungeissa. Niissä olenkin käynyt kuntosalilla, jopa epäsosiaalisina aamun tunteina kun aikaero vaivaa. Oma musiikki helpottaa tuossa; haaveilen nyt sellaisesta pikku MP3-soittimesta jota voi käyttää uimahallissakin.

Kun viikon ajan vuorotellen istuu ja kirjoittaa pikkuläppärillä ja tauot seisoskelee tyylikkäissä mutta epämukavissa kengissä, kaikki lihakset kipeytyvät. Läppärin kapean näppäimistön ja hiirenkorvikkeen luulisi käyvän hartioihin, mutta usein se onkin rintalihas joka jumittaa.

Rintalihasvenytys. Käsi seinää vasten kierrä vartaloa rauhallisesti poispäin kädestä kunnes tunnet venytyksen kainalon seudussa. 

Perusvenyttelyjen lisäksi, tai sijasta, teen jalkapöydän lihasten liikkeitä ja muokattua keppijumppaa hartioille (posteriputkikin käy kepiksi, tai sateenvarjo). 

Laitankin linkit eri listaksi:

• Perusvenytykset KYS
• Keppijumppaa Ilta-Sanomat
• Toinen keppijumppa YTHS

Jos tämä kaikki kuulosti liian lällyltä, katso youtubesta mikä on burpees. Treenifoorumista löytyi myös tappotreeni nimeltä no excuses, joka vaatii 10 minuuttia . Neljä erää, erät = 60 sek, 45 sek, 30 sek, 15 sek per liike:

1. Burpees
2. Vatsat
3. Kyykky
4. Punnerrus
Erien välillä ei taukoja. 

Kuten Kekkonen sanoi: Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä.

YT-myrskyn silmässä

Isojen maailmanlaajuisten muutosten pyörteissä ei tulevaisuudessa oikein mikään ole varmaa, ei täällä Suomessakaan, vaikka aika turvallisessa lintukodossahan me täällä yhäti elämme. Täälläkin puhutaan jo massatyöttömyydestä. Taloustilanteen vaikutukset näkyvät myös oman työpaikkani arjessa: YT-neuvottelujen varjossa eletään tulevat viikot, ja niiden seurausten kanssa sitten ties miten kauan. Enkä edes enää muista, monennetko kokemani YT:t nämä oikein ovatkaan. 

 

Mikä neuvoksi epävarmuuden keskellä? Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu, sanoi keskustalainen mieskansanedustaja Tölli Tyrnävältä. Aika pistämättömästi, sitä paitsi: jos kartta väittää sinun kuitenkin olevan viereisen tunturin laella, niin kannattaa siis epäillä karttaa tai vielä ennemmin omia kartanlukutaitoja.

 

Töllin tölväisyn voi myös ajatella kuvastavan mindfulnessia, hetkessä elämistä parhaimmillaan: nyt ollaan tässä, eikä siinä sen kummempaa jossittelemista. Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa puhutaan polkuriippuvuudesta tarkoittaen, että sillä on paljonkin väliä, miten ja millaista polkua kulkien tähän on tultu. Se, mitä polun varrella on tarttunut matkaan, vaikuttaa siihen, millaisena olet tähän pisteeseen saapunut ja millä eväillä jatkat eteenpäin. Repussa olevista eväistä voi nauttia, vaikka polun suunta muovautuisikin uudelleen – ehkä suorastaan ajateltua satoisemmillekin marjamaille?

Kävi miten kävi, YT-myrskyn silmässäkin kannattaa nykyhetki käyttää työssä hyvin, keskittyen siihen, mikä on hyvää ja toimii. Toisin sanoen itse työhön ja rakentavien suhteiden edistämiseen työyhteisössä. Sisältöön keskittyminen kasvattaa omaa osaamispääomaa ja hyvin toimivat ihmissuhteet kannattelevat kaikin tavoin elämässä.

 

Näitä resilienssiin eli ennakoimattomassa maailmassa pärjäämiseen liittyviä asioita pohdin myös tutkimushankkeissa, joissa kuvaamme organisaatioita kompleksisina adaptiivisina systeemeinä. Kiehtova tarkastelukehys muuten, ja tästä tematiikasta luvassa enemmän juttua tuonnempana.