Tasa-arvoa työelämässä vuonna 2015...

... niin, vai jälleen kerran hyvä esimerkki sen toteutumattomuudesta...

Kirjoittelin aiemmin kesällä naisista johtotehtävissä ja on kuin kohtalon ivaa, että mainitsin esimerkkinä saunaillat. Työtehtävissäni törmäsin nimittäin nyt itse siihen, että kokousosallistujaa vaihdettiin varsinaisesta jäsenestä (minä, nainen) varajäseneen (esimieheni, mies), koska asiakas halusi järjestää kokouksen päätteeksi saunaillan ja minä olin ainoa naispuolinen edustaja.

Savu nousee korvista edelleen ja mietin tällä hetkellä miten asian hoidan. Kokoukseen en olisi edes päässyt paikalle, mutta edustajan vaihtamisen syyn kuuleminen oli aikamoinen shokki - en olisi kuvitellut että sitä uskalletaan sanoa ääneen! 

Kannattaisiko tämän asian yli nyt sitten vain päästä vai pitäisikö nousta barrikadeille kohtelusta? No, se ainakin on varmaa, että työpäivä tulee lyhenemään tänään reilusti ja lähden rauhoittumaan ulos kauniiseen auringonpaisteeseen nelijalkaisten seurassa. 

Löytyykö lukijoilta muita hyviä konsteja purkaa työpaineita?

Naiset johtotehtävissä

Eduskuntavaalien jälkeen alkaneissa hallitustunnusteluissa - tai oikeastaan niihin liittyvissä uutisoinneissa ja kommentoinnissa - nousi esiin naisten osallistuminen tunnusteluihin. Kolmen pääpuolueen puheenjohtajat ovat miehiä ja naisten osuus työryhmissäkin jäi vähäiseksi.

Samoihin aikoihin uutisoitiin Ruotsin suunnitelmista pakottaa naisia pörssiyhtiöiden hallituksiin uhkasakkojen avulla ja itse asiassa kun uutisia selailee viimeisten vuosien ajalta, sieltä nousee esiin monia juttuja naisjohtajista, kuinka he ovat pärjänneet miesvaltaisella alalla tai päässeet asemaansa.

Silmään sattui uutisia selaillessa Taloussanomien vanhan artikkelin otsikko "Sikariportaassa jyllää äijäkerho - ja itse artikkeli oli nimetty "Naisjohtajan miinukset - naiseus ja miesmäisyys". Itse juttu oli lyhyt, mutta jäin miettimään otsikointia. Itse allekirjoitan tuon sikariportaan äijäkerhon täysin. Asioista päättävät johtajat ovat yleensä aina miehiä - ja kavereita keskenään jo ennen kuin yhteinen johtajuus organisaatiossa yhdisti. Äijäporukkaan ei haluta naisia, koska sitten ei enää voida puhua asioista suoraan ja kavereiden kesken - mies miehelle.

Nainen mutkistaa äijäkerhon kuvioita liikaa. Saunailloissa pitäisi huomioida eri sukupuolta olevat ja varoa sanomisiaan. Ennen kokousten alkua ei voi heittää läppää viikonlopun tapahtumista ja pitäisikö sitä kokoushuoneen oveakin avata naisjohtajalle? Vai onko ongelmana se, että niitä naisia on todella liian vähän siellä sikariportaassa?

Jos naisia olisikin edes se 40% mitä Ruotsi nyt suunnittelee, tarkoittaisi se, että saunailloissa voisi reilusti varata kaksi saunaa - miehille ja naisille omat. Viikonlopun jutut ovat naisilla varmasti ihan samalla tasolla ja oviinkin voidaan asentaa vaikka automatiikkaa, jos se ovien auki pitäminen naiselle jotenkin on niin vanhanaikaista.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että tekosyitä löytyy aina. Ne lapset, kodin hoitaminen, heikompi sukupuoli - kaikki ne ovat vain tekosyitä, miksi johtoportaaseen ei haluta naisia. Pelkäävätkö miehet, että me naiset sanotaankin ääneen mitä oikeasti ajattelemme? Ja mitä jos tuomme esiin ideoita ja ajatuksia, mitä miehet eivät ole edes ajatelleet?

Mitäpä jos laitettaisiin Suomi kuntoon naisten johdolla?