Ammattimainen ote somessa

Sosiaalinen media on tullut töihin, halusit tai et. Ehkä viime aikojen selvin ilmaus tästä on ollut tutkimusrahoituksen uudelleenjakoa hallinnoivan Strategisen Tutkimuksen Neuvoston aktiivinen toiminta LinkedIn -palvelussa.

Tuttavieni turhia pelkoja somen maailmasta:

LinkedIn  - eikö siellä tartte postailla englanniksi ? 

Useimmat LinkedIniin käyttäjät eivät "postaile" sinne lainkaan ! Se voi silti olla arvokas väline. Voit ajatella sitä verkottoituvien osoitekirjojen joukkona: kun etsit jotain ammattilaista, näet kuka tuttavistasi tuntee hänet tai hänen kaverinsa.  Suomessa on niin pienet piirit, että lähialoilla kaikki ovat toistensa tuttavantuttavia tai ainakin tuttavantuttavantuttavia. Ja miten helppoa onkaan aloittaa posti "sain osoitteesi Maija Meikäläiseltä ja ehdottaisin yhteistyötä..." Jos et halua käyttää palvelua, niin liittymällä ja linkkaantumalla luot yhteyksiä myös esimerkiksi entisille kesäapulaisillesi.

ResearchGate - sehän täyttää postilaatikon ?

ResearchGate seuraa tieteellisiä artikkeleita, niiden kirjoittajia ja niissä olevia viittauksia. Oletusarvona se  tosiaan lähettää sähköpostia aina kun joku verkostossasi tekee jotain. Mutta viestin lopussa on linkki, jonka avulla pääset valitsemaan 50 tapahtumatyypistä, mistä haluat jatkossa nähdä viestejä. Ja näitä tapahtumia voi poistaa listalta ryhmittäin.

Facebook - kannattaa varmaan tehdä eri  profiili työhön ja yksityiselämään ?

Tästä en ole varma. Omalla profiililla tehdyt asiat näkyvät laajemmin kuin rajoitetulla työprofiililla. Mutta mitä työnantajasi on sanonut tästä ? Onko teillä kirjalliset sosiaalisen median ohjeet ? Monille meistä oikea ratkaisu on tehdä yksi tunnus ja sille "custom list" joiden avulla säätelee sitä, millaiset viestit näkyvät millekin lukijoille, niin ettei veljenpojan lakkiaset mene liiketuttaville eikä työantajan tuotejulkistukset kummitädille.

Twitter - kaikki puhuu eikä kukaan kuuntele ?

Twitterissä kaikki on julkista. Vaikka suuntaisit viestin pisteellä ja @-merkillä jonkun seinälle, hakutoiminnolla sen voi löytää kuka tahansa. Monilla yrityksillä ja laitoksilla on yleistunnus, jolla kirjoittavat monet työntekijät. Jotkut taas luovat projektille tai kampanjalle tunnisteen (hashtagin) jota käytetään omalla tunnuksella lähteteyissä viesteissä. 

Twitter-sivuston oma käyttöliittymä on aika kömpelö, puhelimille on hauskempia sovelluksia ja macille Tweetdeck.

Työelämän kehittäminen

Kataisen hallitusohjelmaan kuului työelämän kehittäminen ja siitä julkaistiin vuonna 2012 työelämän kehittämisstrategia. Visiona tässä vajaan 30 sivun tuotoksessa oli, että Suomen työelämä on Euroopan paras vuonna 2020. En ollut dokumenttiin aiemmin törmännyt, mutta hieman hätkähdin silti visiosta. On aika kova tavoite tässä taloudellisessa ilmastossa.

Strategian toteutumiseksi panostetaan mm. johtamiseen ja esimiestyöhön, yhteistyöhön, uusiin työnteon tapoihin ja työn voimavaratekijöiden ja työn imun vahvistamiseen.

Itse dokumentissa painotetaan monin eri sanankääntein suomalaisen työvoiman uusien asioiden omaksumiskykyä koko työuran ajan ja halukkuutta ja kyvykkyyttä panostaa työpaikan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen osana työtä.

Kyllä ei voi omakohtaisesti kuin ihmetellä, että millä nämä korulauseet iskostetaan nykyjohdon päähän niin valtiolla kuin yksityiselläkin puolella? Jokin aika sitten televisiossa keskusteltiin teollisuuden ja IT-alan työpaikkojen valumisesta Intiaan, vanhat poispotkitut työntekijät saavat kouluttaa uudet työntekijät omiin hommiinsa - vaikka kuinka olisi haluja kehittää omaa työtä ja oppia uutta.

Onneksi jo on useita esimerkkejä Aasiaan ulkoistetuista töistä, jotka sitten vähin äänin on kotiutettu takaisin Suomeen tai Eurooppaan. Työnteon kulttuureissa on vielä suuria eroja, joita etäisyyksien lyhentyminen ja videoyhteyksien arkipäiväistyminen ei vielä ole tasoittanut.

Toinen näkökulma on jatkuvat YT:t ja väen vähentyminen niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Itse tehtävät eivät vähene mihinkään, mutta jäljelle jäävät joutuvat venymään yhä laajempiin tehtäväkokonaisuuksiin, joihin ei välttämättä ole saanut koulutusta aiemmin. Millainen kehittymisstrategia työnantajalla on näihin tilanteisiin?

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten valtiolla kehittämisstrategiaa viedään eteenpäin - vai tuleeko uusi hallitus laatimaan uuden strategian, jossa painopisteet muuttuvat toisenlaisiksi?

**EDIT**
Linkki TEMin hankkeen sivulle, jossa strategiaan voi tutustua.