Lomakierrätystä

Lomalla voi kerrankin mietiskellä asioita hieman etäämpää, vähän uudenlaisesta näkökulmasta ja kokeillen erilaisia aikaperspektiivejä. Voi vaikkapa kerrankin keskittyä niihin elämän tärkeisiin mutta ei kiireellisiin asioihin, jotka jäävät arjessa helposti kakkossijalle.

Kierrätys eri muodoissaan on tähän oiva keino. Jo kolmantena kesänä peräkkäin olenkin päätynyt eri tavoin tekemään vanhasta uutta. Kahdessa ensimmäisessä kesäprojektissa, joihin ystävät minut kutsuivat, tavoitteena oli konkreettinen lopputulos: neulegraffitin osasia erääseen tiettyyn Ruttopuiston puuhun ja matto kesämökin keittiöön. Hankkeet tekivät samalla mukavan loven mittavaan jämälankakokoelmaani ja tarpeettomiksi käyneiden vaatteiden varastoon – kiitokset myös neuleystävälle materiaalitäydennyksestä!

Kumpainenkin hanke sai sitten aivan odottamattomia käänteitä. Kangaspuiden paukutteluun oli varattu kesäinen viikko ystävän kanssa Suomen toisella laidalla. Suunnittelin maton toteutusta yhdessä äitini kanssa, jota kovin ilahdutti se, että halusin perehtyä tähän suvussa kulkeneeseen taitoon. Yhdessä myös pengoimme äidin kudelaatikoita ja muistelimme erinäisten vaatekappaleiden tarinoita. Sitten äiti yllättäen sairastui hyvin vakavasti ja rajusti. Oli vaikea lähteä viikoksi kauas kutomaan. Tuntui kuitenkin tärkeältä toteuttaa tämä yhdessä suunniteltu asia, ja värikkään maton tutkiskelu ehtikin vielä hiukan tuoda iloa äidille – ja maton reunojen kierrotkin tulivat kelpuutetuiksi.

Toissa kesänä ryhmämme Knit or die toteutti neulegraffititeoksen, joka sai aiheensa meksikolaisesta kuolleiden päivästä, värikylläisestä karnevaalinomaisesta traditiosta, jonka mukaan perheet kokoontuvat iloiten muistelemaan kuolleita sukulaisiaan. Minut ryhmään kutsuneen nuoren ystävän äkillinen kuolema keskellä kauneinta kesää sai meidät sanattomiksi muutamia viikkoja sitten.

Tämän vuoden lomatekemisiksi oli suunnitteilla kiehtova projekti: uppoutuminen äitini jäämistöön kuuluneisiin isovanhempien ja äidin valokuviin, kirjeisiin, runoihin ja päiväkirjoihin. Hanke on kesän tapahtumien myötä edistynyt perin vähän, mutta onpa yläkerran kammariamme talven ajan dominoineiden – ja hieman mieltäkin kuormittaneiden – laatikoiden ja nyssäköiden sisältö sentään tullut lajiteltua odottamaan tulevaa perehtymistä. Ehkäpä niidenkin pohjalta syntyy myös jotain konkreettista ja jäsentynyttä muidenkin nähtäväksi.

Pohdittavaa on siis riittänyt. Mutta elämä on kokonaisuus, kudelma, jossa kaikki liittyy kaikkeen- yllättävilläkin tavoilla. Aivan kuin matonkin, sen kauneus syntyy kirkkaiden ja tummien värien vuorovaikutuksesta. – Ja (tutkimus)työhönhän kierrätys tietenkin liittyy ihan kiinteästi, sillä mikään ajatus tai innovaatio ei koskaan ole täysin uusi vaan syntyy yhdistelemällä jo olemassa olevia aineksia uudella tavalla.

Matka-asuja maailmalle

Lomakausi lähenee loppuaan, siellä täällä on vielä alen loppurysäys. On aika miettiä, onko kaapissa kaikki mitä tarvitaan syksyn ja talven työmatkoille. Jatkan tässä Maarian aloittamaa matkateemaa eksoottisesta näkökulmasta.

Useimmiten mua on nimittäin harmittanut väärät asuvalinnat pitkillä matkoilla muilla mantereilla. Harva opas ketoo, miten keski-ikäinen naispuolinen virkamies pukeutuu konferensseihin ja palavereihin etäisemmissä kulttuureissa.

Näillä säillä tulee ensimmäisenä mieleen Turkki, Ankara ja sen ankarat helteet.  Koulutin siellä kaksi viikkoa samoja sankareita, jotka täysin tyrmäsivät varovaisen ehdotukseni: eihän työpaikalla voi ottaa puvun takkia pois. Myöhemmin sanoin jotain pienestä matkalaukusta, johon isäntäni kommentoi: joo olen huomannut että sulla on joka päivä sama jakku vaikka vaihtelet vaan erivärisiä toppeja. (Tämä oli 10 vuotta sitten, mitenköhän maailma on muuttunut sen jälkeen ?)

Intiassa olin samanlaisella keikalla pikkukaupungissa, käytin pitkää kuviollista hametta ja puseroita, jotka toistivat hameen värejä.  Yhtään leveämpi tai hame olisi voinut olla ongelma reikä lattiassa -vessoissa. Koko aikana en nähnyt ketään jolla olisi ollut sukat, ja kengät jätettiin toki kokoushuoneen käytävälle.  Asuin osavaltion vierasmajassa, jonka boileria en saanut toimimaan koko kahden viikon keikan aikana (mutta huoneenlämpöinen vesi oli lähes 30-asteista).  Sanoin jotain hiusten pesemisestä, johon isäntä: Euroopassa ei käytetä hiusöljyä, right ?

Koreassa oli vaikea verrata itseäni toisiin, olin 25 vuoden marginaalilla konferenssin vanhin naispuhuja. Valokuvia otettiin koko ajan. Ryhmäkuvien jälkeen oli iloinen, että olin ostanut  viimeisenä iltana ennen lähtöä uuden mustan jakun, kun vanha alkoi näyttää kauhtuneelta. Myöhemmin luin Jalalla Koreasti -blogista, että asiaan kuuluu napittaa paidat leukaan asti. Valokuvista tarkistin että niillä opiskelijatytöillä oli kapeita leninkejä ja niissä vene-kaula-aukko.

Myös Equadorissa kiinnitin huomiota työvaatteiden tummiin sävyihin. Tosin virastossa, jossa vierailin, oli käytössä virkapuku (fuksianvärinen paita, violetti liivi ja solmio, harmaat housut),  jossa  tupakkapaikan papat näyttivät Buena Vista Social Clubilta. Mutta konferenssissa väriskaala oli tummanvihreää, ruskeaa, harmaata, violettia.

En olisi siellä ehkä niin katsellut ihmisten housuja, mutta hiukan aikaisemmin oli Coloradossa, jossa osuin kuulemaan kun pomo läksytti alaistaan, joka oli menossa kokoukseen vaaleissa housuissa. (Molemmat siis miehiä.)

Afrikassa yritin viestittää että tämä ei ole safariloma, tämä teidän järjestämänne tilaisuus on tärkeä työmatka. Paikalliset miehet olivat tummissa puvuissa, eurooppalaiset vaaleammissa kesäpuvuissa, jenkit reisitaskushortseissa. Siellä oli muuten enemmän teknisen alan naisjohtajia kuin missään muualla, ja kokousedustajien asujen värikirjo sen mukainen. Lesotholainen kollega sanoi, että heilläpäin AIDS on tappanut koulutettuja miehiä ja kouluttamattomia naisia niin paljon, että sukupuolijakaumat johtotehtävissä ovat muuttuneet nopeasti. Tuo oli yksi paikka jossa näyttävä Marimekon härpäke oli todella paikallaan.

Samaa Marimekko-asua käytän erilaisissa vanhoillisissa paikoissa joissa on pelkoa että ns. eurooppalainen asu hikeentyy toivottomasti mutta T-paidassa ei kehtaa olla. Ja lisäksi siitä voi irrota smalltalkia hämmästyttävien ihmisten kanssa.

Matkalla mukana - osa 1

Heinäkuun helteet hellivät mukavasti ja mikäpä olisi sen mukavampaa kuin jatkaa lomailua - mutta tälle naiselle osui ulkomaan työmatka keskelle lomia. No mikäpäs siinä, jatkuuhan se loma reissun jälkeenkin.

Jonkun verran työssä matkustavana on minulle muodostunut jo selkeä tapa pakata tavarat matkaan - lyhyillä reissuilla pitää pärjätä käsimatkatavaroilla (sillä kuka nyt jaksaa aamulennon jälkeen odottaa matkatavaroita, kun olisi jo kiire kokoukseenkin tai vastaavasti myöhään illalla, kun haluaa vain nukkumaan nopeasti...), pidemmillä matkoilla sitten matkalaukkukin on jo "sallittu".

Tämänkertainen reissu on pidempi sekä kestoltaan että lentomailien osalta, joten pakkaaminen on helpompaa, kun ei tarvitse kaikkea kantaa pienessä lentolaukussa. Postailen seuraavan työreissun tiimoilta sitten erikseen vinkkejä pieneen tilaan pakkaamisesta.

Vaatteet hoituvat varmasti laukkuun helposti, mutta kosmetiikka on aiemmin tuottanut päänvaivaa. Suurin apu ovat kyllä luottotuotteiden ns. matkakoot, pienessä koossa samaa tavaraa mitä normiarjessakin käyttää. Toinen hyvä vaihtoehto on hyödyntää matkapakkauksia (tyhjiä) ja täyttää ne omilla tuotteilla. Jos satut Ruotsissa piipahtamaan, kannattaa ehdottomasti vilkaista Åhlens-tavarataloketjun Muji-osastoa tai suoraan netin kautta tilata näitä mainioita tuotteita. Melkeinpä mitä tahansa tuosta sarjasta löytyy, joitakin joutuu jopa miettimään, että mihin ne on tarkoitettu...

 

Tässä on tämän virkanaisen must have-settiä. Löytyy shampoot ja hoitoaineet, kasvojen pesu ja kosteutus, tuoksu ja hiusten laittoa varten tarvittavat. Ja koska olen reissuun lähdössä hellekaudella, löytyy myös matkakoko vauvatalkkia - on muuten kosteissa maissa aivan ihana tuote aikuisellakin, pitää ihon pinnan mukavan kuivana.

 

Ja lisää hyväksi havaittuja pakkausvinkkejä - kannattaa säästää lehdistä ja muualta saatuja ilmaisia näytepusseja, ainakin jos ovat tuotteista, joita käyttää. On helppo pakata mukaan pieniä pussukoita, jotka reissussa käyttää ja ei tarvitse kantaa kotiin takaisin. Ei ehkä se ympäristön kannalta paras ratkaisu, mutta toisaalta jos ne heittää roskiin käyttämättöminä, se on vielä huonompi vaihtoehto. Ja näiden tuloa kun on vaikea saada loppumaankaan...

 

Ja tässä vielä kuva käsimatkatavaroihin lähtevistä tuotteista - mannertenvälisillä lennoilla oma niskatyyny (ihana Mujin trikoopintainen puhallettava) sekä silmälaput (sama valmistaja) on välttämätön, ainakin jos haluaa nukkua lennolla. Lisäksi korvatulpat (huomaa jälleen uusiokäytetty laivayhtiön tarjoama paketti) sekä oleellisimmat nestemäiset meikit siltä varalta, että matkalaukku jäisikin koneen vaihtuessa vaihtokentälle haljuilemaan. Ja käsien puhdistusta varten on muutama savetti aina mukana.

Näillä ajattelin selvitä nyt tästä työmatkasta rapakon taakse.

Hyvää kesää!