8.5.2016

Hiljaisuuden sävyjä

”Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.” Niinhän meidät suomalaiset on perinteisesti kasvatettu. Ei siis ole ihme, että emme ole parhaita small talkin taitajia vaan ennemminkin pyrimme pitämään puhumisen pienessä mitassa. Vetäytyvää cocktailkutsukäytöstämme ei täten tulisi ymmärtää epäkohteliaisuudeksi saati tylyydeksi. Yleensähän me tarkoitamme sillä juuri päinvastaista: se on sanaton ilmaus kohteliaasta toisen henkilön tilan kunnioittamisesta. Mutta tietenkin myös meidän suomalaisten välillä on eroja enkä välttämättä puhu meidän jok’ikisen puolesta.
Lisäksi on hiljaisuutta ja hiljaisuutta: sillä on vivahteita ja merkityksiä laidasta laitaan. Mykkäkoulu lienee tuhoisimpia tapoja toimia perheen sisäisissä konflikteissa. Siinä puhumattomuuden vaikutusta tehostetaan jättämällä toinen vaille minkäänlaista huomiota. Näin nujerrettu läheinen onkin muutaman päivän jälkeen mitä todennäköisimmin valmis tekemään mitä tahansa hyvittääkseen sinulle aiheuttamansa mielipahan, joka pakotti sinut tähän rasittavaan kasvatukselliseen toimeen – ihan vain toisen parhaaksi. Mykkäkoulun aloittaminen on myös tehokas tapa ilmaista, mitkä puheenaiheet eivät ole toivottuja. Hiljentämällä toiset saatat sitä paitsi vähentää vastaista tarvetta näin raskaitten kasvatuskeinojen käyttöön ja säästää näin itseäsi. Muiden hiljentäminen on hyvin toimivaksi havaittu keino myös organisaatioissa ja koko yhteiskunnassakin.
Useimmiten hiljaisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin merkki huonosta vallankäytöstä. Toisen ihmisen lohduttaminen hänen syvässä surussaan ei edellytä “oikeiden sanojen” löytämistä. Mitkään sanat eivät sitä paitsi pysty muuttamaan tapahtunutta muuksi. Pelkkä läsnäolo ja myötätunnon osoittaminen riittävät. Se ja ehkä jokin pieni käytännön teko surevan hyvinvoinnin tukemiseksi on parasta, mitä voit tehdä. Voidaan jopa sanoa, että todellisen ystävyyden tunnistaa siitä, että voidaan olla pitkäkin tuokio hiljaa yhdessä ilman, että se tuntuu kiusalliselta ja pakottaa yrittämään keksiä edes jotakin sanottavaa. Kauniin iltatuokion jakaminen ystävän kanssa luonnon keskellä, ehkä lempimaisemaasi katsellen, on hetki, jossa sanoja ei tarvita – paras esimerkki siitä, miten vaiti olo todella voi olla kultaa.
Tämän tekstin myötä päätän osaltani tähän blogiin kirjoittamisen. Ehkäpä vaikeneminen on kultaa näinkin. Hiljaisuudessa syntyy uutta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti