20.5.2015

Pää pinnalla tehtävätulvassa

"Etkö sinä ikinä huku töihin" ihmetteli nuorempi kollega viikkoa ennen rahoitushakemusten ja loppuraporttien suosittua määräpäivää, ja sai minut muistelemaan, miten tämän oikein teenkään. Olen rakentanut joukon iskulauseita, joita hoen itselleni ja muille
  • Voit tehdä 60 tunnin viikkoja, mutta et jatkuvasti 60-vuotiaaksi asti. Joskus pitää alkaa rajoittaa, miksi et tekisi sitä nyt kun olet vielä terve ?
  • Suomessa on työaikalaki. Oman terveyden vaarantaminen on kiellettyä. Autossa pitää käyttää turvavyötä, yli 40 tunnin viikkoja ei saa tehdä jatkuvasti.
  • Jos työhön menee enemmän aikaa kuin suunniteltiin, koska teit jonkun virheen tai jotain hajosi, se ei ole pelkästään sinun vikasi, eikä sinun tarvitse sitä hyvittää epäinhimillisillä suorituksilla. Jos et ole vale-enkeli etkä muutenkaan valehdellut työhakemuksessa, työnantajasi tiesi palkkaavansa ihmisen eikä konetta tai enkeliä.
  • Sillä hetkellä kun lupaat joustaa, sovi palautusliike; varaa kalenteriin päivät jolloin pidät ylityötunnit vapaina. Jos jätät ne odottamaan "sitten kun hellittää", sitä hetkeä ei tule ikinä. 

Meillä ainakin sitä kiirettä luovat "vaakasuoraan lentävät nakit",  eli tehtävät ja avunpyynnöt, jotka tulevat organisaation muista osista, suunnitelmien ulkopuolelta ja  usein niin, ettei esimieheni niistä tiedä. Silloin kun niitä on liikaa, kerään ne listaksi ja valmistaudun puhumaan pomon kanssa.
  • Luultavasti keskustelu käydään myönteisemmässä hengessä, kun aloitan sillä mitä haluaisin tehdä, enkä sillä, mitä en ehdi tehdä. "Tämä on uusi pyyntö ja tuntuu tärkeältä, mutta jos teen sen kunnolla, kaikkiin noihin muihin ei jää aikaa. "
  • "Don't take no for an answer." Useinkaan ei riitä, että sovitaan, että en jotakin hommaa tee, pitää lisäksi sopia, kuka sen sitten tekee tai koska se tehdään, ja kuka kertoo tilaajalle muttuneista suunnitelmista.
  • "Entä sinun oma jaksamisesi ?" On kilttejä esimiehiä jotka ottavat omalle vastuulleen liikaakin alaistensa kuormasta. Ja sitten ne menevät ja sairastuvat, ja kuka niiden sijaiseksi joutuukaan ?

1 kommentti:

  1. Tässä oli paljon hyviä pointteja, kiitos! Arjen rullatessa on aika vaikea muistaa pitää prioriteetit selkeinä mielessä. Itse kuvittelen aina, että kaikki pitää ehtiä tehdä, vaikka yleensä töitä tulee useammalta taholta, eikä esimies edes tiedä niistä, eikä siten oleta sinun ehtivän tehdä niitä kaikkia. Tämä on ehkä juuri se tilanne, jossa pitää mennä pomolle juttelemaan töiden priorisoinnista, kuten yllä kehotettiin. Kävin juuri vähän aikaa sitten mielenkiintoisen keskustelun, jossa minulle esitettiin uudenlainen suhtautuminen töihin: Työt eivät ole lista tehtäviä, jotka pitää tehdä, vaan jatkumo, jossa töitä tulee koko ajan, niitä on aina ylen määrin, ja niistä pitää sitten valita ne oleellisimmat. On myös vaikea muistaa, että tuskin kukaan kuvittelee voivansa käyttää jotain konetta maksimitehoilla jatkuvasti tankkaamatta ja lataamatta sitä ilman että joku paikka pettää. Miksi ihmisen sitten pitäisi siihen pystyä?

    Toteuttavalla tasolla on myös hyvä muistaa, että vaikka itsenäisyys, itseohjautuvuus ja vastuunotto ovat yleisesti kannatettavaa, niin työnantaja on palkannut yhden ihmisen (ja nimenomaan ihmisen, inhimillisen olennon, joka tekee myös virheitä) tekemään yhden ihmisen työt, ja jos töitä on liikaa, se on työnorganisointiongelma, ja siten se pitää viedä ylöspäin henkilölle, joka on tästä vastuussa. Itse sitä ei välttämättä edes pysty tekemään, koska ei hahmota koko ryhmän töiden kokonaistilannetta.
    Toisaalta juuri tuo esimiesten jaksaminen on haastava asia: minä ainakin mietin usein, että jos itse vedän tähän rajan, koska en pysty enempään, niin sitten ne kaikki työt jäävät jonkun muun tehtäväksi. Mikä on heidän jaksamisensa tila?

    Nyky-yhteiskunnassa tuntuu olevan vallalla ajatus, että ihminen on olemassa yritystä/organisaatiota varten, että yritysten pitää menestyä vaikka sitten työntekijöiden hyvinvoinnin hinnalla. Jos pysähtyy hetkeksi miettimään, miksi yritysten menestys on tärkeää, niin eikö yritysten ja yhteiskunnan pidä menestyä, jotta ihmisillä olisi hyvinvointia? Tämä näkyy myös suhtautumisena vapaa-aikaan ja lomaan. Monesti huomaa ajateltavan, että loma on sitä varten että toivutaan työstä. Käsittääkseni loma on tarkoitettu itsensä toteuttamiseen ja rutiiniarjen katkaisuun. Lomalla pitäisi virkistyä, ei toipua.

    On toki tietysti toisenlaisiakin näkemyksiä, kuten tässä: http://www.hs.fi/raha/a1431658154810. Tämä artikkeli herättää paljonkin ajatuksia. Ilmeisesti artikkelin kirjoittaja on ihminen, jonka maailmassa teknologia ratkaisee kaiken, aineellinen hyvinvointi on ainoa jolla on väliä, ja jonka mielestä on täysin järkevää, että työntekijät ottavat aamulla kofeiinia, jotta pääsevät sängystä ylös ja saavat kierrokset täysille, ja sitten illalla nukahtavat rauhoittavien voimin. Tietysti, jos elämän ainoa tarkoitus on ”viikon ladatuin älypuhelinsovellus”, hinnalla millä hyvänsä, niin sitten tuo varmaan on ihan toimiva tapa, tosin kuvittelisin, että niihin älypuhelinsovelluksiin vaaditaan jotain innovatiivista, ja luovuus taas tarvitsee lepoa ja irrottautumista. Kirjoittaja myös olettaa, että kaikkien unelma on viikon ladatuin sovellus, ja että se vie maailmaa eteenpäin. Riippunee aika paljon sovelluksesta. Mielenkiintoisesti tässä myös kerrottiin, että ”Työ on itsenäisempää, ja tehtäviä voi rytmittää usein oman halunsa mukaan.” Kuulostaa minusta enemmän siltä, että teoriassa tehtäviä voi rytmittää halunsa mukaan, mutta käytännössä niitä pitää tehdä aina. Ja mihin vedetään raja? Jos nyt luetaan työsähköposteja vapaa-ajalla vapaaehtoisesti, niin kohta se on oletusarvo ja kaikkien oletetaan tekevän niin. Mitä seuraavaksi? Kuinka kauan saamme vielä nukkua yömme lukematta työsähköposteja? Ja miten voivat kaiken aikaa työsähköposteja lukevien aikuisten lapset?

    Olisi ehkä aika pysähtyä ja miettiä mikä on tärkeämpää, aineellinen ylenpalttisuus vai terveys ja onnellisuus. Ja muistaa tämä myös arjen hulinassa.

    VastaaPoista