Lomakausi lähenee loppuaan, siellä täällä on vielä alen loppurysäys. On aika miettiä, onko kaapissa kaikki mitä tarvitaan syksyn ja talven työmatkoille. Jatkan tässä Maarian aloittamaa matkateemaa eksoottisesta näkökulmasta.
Useimmiten mua on nimittäin harmittanut väärät asuvalinnat pitkillä matkoilla muilla mantereilla. Harva opas ketoo, miten keski-ikäinen naispuolinen virkamies pukeutuu konferensseihin ja palavereihin etäisemmissä kulttuureissa.
Näillä säillä tulee ensimmäisenä mieleen Turkki, Ankara ja sen ankarat helteet. Koulutin siellä kaksi viikkoa samoja sankareita, jotka täysin tyrmäsivät varovaisen ehdotukseni: eihän työpaikalla voi ottaa puvun takkia pois. Myöhemmin sanoin jotain pienestä matkalaukusta, johon isäntäni kommentoi: joo olen huomannut että sulla on joka päivä sama jakku vaikka vaihtelet vaan erivärisiä toppeja. (Tämä oli 10 vuotta sitten, mitenköhän maailma on muuttunut sen jälkeen ?)
Intiassa olin samanlaisella keikalla pikkukaupungissa, käytin pitkää kuviollista hametta ja puseroita, jotka toistivat hameen värejä. Yhtään leveämpi tai hame olisi voinut olla ongelma reikä lattiassa -vessoissa. Koko aikana en nähnyt ketään jolla olisi ollut sukat, ja kengät jätettiin toki kokoushuoneen käytävälle. Asuin osavaltion vierasmajassa, jonka boileria en saanut toimimaan koko kahden viikon keikan aikana (mutta huoneenlämpöinen vesi oli lähes 30-asteista). Sanoin jotain hiusten pesemisestä, johon isäntä: Euroopassa ei käytetä hiusöljyä, right ?
Koreassa oli vaikea verrata itseäni toisiin, olin 25 vuoden marginaalilla konferenssin vanhin naispuhuja. Valokuvia otettiin koko ajan. Ryhmäkuvien jälkeen oli iloinen, että olin ostanut viimeisenä iltana ennen lähtöä uuden mustan jakun, kun vanha alkoi näyttää kauhtuneelta. Myöhemmin luin Jalalla Koreasti -blogista, että asiaan kuuluu napittaa paidat leukaan asti. Valokuvista tarkistin että niillä opiskelijatytöillä oli kapeita leninkejä ja niissä vene-kaula-aukko.
Myös Equadorissa kiinnitin huomiota työvaatteiden tummiin sävyihin. Tosin virastossa, jossa vierailin, oli käytössä virkapuku (fuksianvärinen paita, violetti liivi ja solmio, harmaat housut), jossa tupakkapaikan papat näyttivät Buena Vista Social Clubilta. Mutta konferenssissa väriskaala oli tummanvihreää, ruskeaa, harmaata, violettia.
En olisi siellä ehkä niin katsellut ihmisten housuja, mutta hiukan aikaisemmin oli Coloradossa, jossa osuin kuulemaan kun pomo läksytti alaistaan, joka oli menossa kokoukseen vaaleissa housuissa. (Molemmat siis miehiä.)
Afrikassa yritin viestittää että tämä ei ole safariloma, tämä teidän järjestämänne tilaisuus on tärkeä työmatka. Paikalliset miehet olivat tummissa puvuissa, eurooppalaiset vaaleammissa kesäpuvuissa, jenkit reisitaskushortseissa. Siellä oli muuten enemmän teknisen alan naisjohtajia kuin missään muualla, ja kokousedustajien asujen värikirjo sen mukainen. Lesotholainen kollega sanoi, että heilläpäin AIDS on tappanut koulutettuja miehiä ja kouluttamattomia naisia niin paljon, että sukupuolijakaumat johtotehtävissä ovat muuttuneet nopeasti. Tuo oli yksi paikka jossa näyttävä Marimekon härpäke oli todella paikallaan.
Samaa Marimekko-asua käytän erilaisissa vanhoillisissa paikoissa joissa on pelkoa että ns. eurooppalainen asu hikeentyy toivottomasti mutta T-paidassa ei kehtaa olla. Ja lisäksi siitä voi irrota smalltalkia hämmästyttävien ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti