Ahdistun joka kerta, kun tivataan "milloin pidät lomaa ... oletko
jo ollut lomalla .... oletko menossa lomalle/tulossa lomalta/lomalla ...".
En tiedä mitä vastata. Ei, en ole lainkaan työnarkomaani, sohvanpohja maistuu
mainiosti, ja rannalla on saanut makoilla tänä kesänä yllin kyllin. Loma on
minulle kuitenkin nykyään jotain ihan muuta kuin muutaman viikon katoaminen
kartalta.
Ensinnäkin tuo muodollinen puoli. Joskus aikoinaan, silloin kun palkat
maksettiin valtion palkkaluokkien mukaan ja töissä käytiin virallisina
työaikoina, lomaa oli neljä, viisi tai joillain jopa kuusi viikkoa: 2, 2.5 tai
3 päivää per kuukausi, lauantait mukaan laskettuna. Talveen sai jättää tietyn
osan, ja lomalistoihin tuli merkitä lomat tarkkaan. Nyt minulla on
vuosityöaika, 1600 tuntia vuodessa, ilman työajan seurantaa. Kuudessa vuodessa
nykyisessä tehtävässäni en ole vielä ymmärtänyt, mitä loma vuosityöaikalaiselle
tarkoittaa virallisesti. Käytännössä menettelen niin, että pidän lomistani itse
kirjaa ja huolehdin siitä, että alaiseni, esimieheni ja muut työkontaktit
tietävät, milloin ja miten minut saa kiinni.
Toiseksi: "lomalla" voi olla monella tavalla. Olenko
lomalla, jos luen sähköposteja mökkilaiturilla, ja jopa vastaan niihin? Pidän mielelläni itseni ajan tasalla
sähköposteistani lomallakin, sillä en halua tuhannen postin backlogia pidemmän
poissaolon vuoksi. Työpsykologit pitänevät työpostin jatkuvaa seuraamista
katastrofin esiasteena, mutta minulla tämä toimii hyvin. Tekniikka helpottaa
asioiden hoitamista, ja antaa mahdollisuuden pidentää sitä mökkilaituriaikaa,
kun ei tarvitse mennä fyysisesti toimistoon posteja setvimään.
Kolmas aspekti on suomalaisen kesän epäsynkronisuus muun Euroopan
(ja muun maailman) kanssa. Heinäkuussa muualla Euroopassa ollaan vielä täydessä
työssä, ja kun meillä palataan työpöydän ääreen elokuun alussa, niin
ulkomaalaisia kollegoita ei saa kiinni ennen kuun loppua. Heinäkuu on myös
erityisen vilkasta konferenssiaikaa. Monena kesänä tämä onkin tuottanut
logistisia taidonnäytteitä, kun vaikkapa Savonlinnan lomapaikasta täytyy lähteä
Kajaanin rippijuhlien kautta konferenssiin Edinburghiin, sieltä työkokoukseen Hampuriin,
ja sitten Riian ja Helsingin kautta jatkamaan lomaa Kuopioon ja Joensuuhun.
Konferenssit ovat kuitenkin tutkijalle innostavia ja inspiroivia, ja pääsee
näkemään uusia kaupunkeja, joten tässä ei ole mitään valittamista, päinvastoin!
Tässä siis suunnilleen se litania, mitä vastaan yksinkertaiseen
kysymykseen "milloin olet lomalla". Minulle tämä jokakesäinen loma-etätyö-konferenssisilppu
sopii erinomaisesti, enkä usko olevani ainoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti