Lomakierrätystä

Lomalla voi kerrankin mietiskellä asioita hieman etäämpää, vähän uudenlaisesta näkökulmasta ja kokeillen erilaisia aikaperspektiivejä. Voi vaikkapa kerrankin keskittyä niihin elämän tärkeisiin mutta ei kiireellisiin asioihin, jotka jäävät arjessa helposti kakkossijalle.

Kierrätys eri muodoissaan on tähän oiva keino. Jo kolmantena kesänä peräkkäin olenkin päätynyt eri tavoin tekemään vanhasta uutta. Kahdessa ensimmäisessä kesäprojektissa, joihin ystävät minut kutsuivat, tavoitteena oli konkreettinen lopputulos: neulegraffitin osasia erääseen tiettyyn Ruttopuiston puuhun ja matto kesämökin keittiöön. Hankkeet tekivät samalla mukavan loven mittavaan jämälankakokoelmaani ja tarpeettomiksi käyneiden vaatteiden varastoon – kiitokset myös neuleystävälle materiaalitäydennyksestä!

Kumpainenkin hanke sai sitten aivan odottamattomia käänteitä. Kangaspuiden paukutteluun oli varattu kesäinen viikko ystävän kanssa Suomen toisella laidalla. Suunnittelin maton toteutusta yhdessä äitini kanssa, jota kovin ilahdutti se, että halusin perehtyä tähän suvussa kulkeneeseen taitoon. Yhdessä myös pengoimme äidin kudelaatikoita ja muistelimme erinäisten vaatekappaleiden tarinoita. Sitten äiti yllättäen sairastui hyvin vakavasti ja rajusti. Oli vaikea lähteä viikoksi kauas kutomaan. Tuntui kuitenkin tärkeältä toteuttaa tämä yhdessä suunniteltu asia, ja värikkään maton tutkiskelu ehtikin vielä hiukan tuoda iloa äidille – ja maton reunojen kierrotkin tulivat kelpuutetuiksi.

Toissa kesänä ryhmämme Knit or die toteutti neulegraffititeoksen, joka sai aiheensa meksikolaisesta kuolleiden päivästä, värikylläisestä karnevaalinomaisesta traditiosta, jonka mukaan perheet kokoontuvat iloiten muistelemaan kuolleita sukulaisiaan. Minut ryhmään kutsuneen nuoren ystävän äkillinen kuolema keskellä kauneinta kesää sai meidät sanattomiksi muutamia viikkoja sitten.

Tämän vuoden lomatekemisiksi oli suunnitteilla kiehtova projekti: uppoutuminen äitini jäämistöön kuuluneisiin isovanhempien ja äidin valokuviin, kirjeisiin, runoihin ja päiväkirjoihin. Hanke on kesän tapahtumien myötä edistynyt perin vähän, mutta onpa yläkerran kammariamme talven ajan dominoineiden – ja hieman mieltäkin kuormittaneiden – laatikoiden ja nyssäköiden sisältö sentään tullut lajiteltua odottamaan tulevaa perehtymistä. Ehkäpä niidenkin pohjalta syntyy myös jotain konkreettista ja jäsentynyttä muidenkin nähtäväksi.

Pohdittavaa on siis riittänyt. Mutta elämä on kokonaisuus, kudelma, jossa kaikki liittyy kaikkeen- yllättävilläkin tavoilla. Aivan kuin matonkin, sen kauneus syntyy kirkkaiden ja tummien värien vuorovaikutuksesta. – Ja (tutkimus)työhönhän kierrätys tietenkin liittyy ihan kiinteästi, sillä mikään ajatus tai innovaatio ei koskaan ole täysin uusi vaan syntyy yhdistelemällä jo olemassa olevia aineksia uudella tavalla.